Ei mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet. Ei mitään hätää, se olen minä joka voin kuivata sun kyyneleet

! Kuvaton tylsa postaus, lukekaa silti

Mulla on taas study hallin tunnilla aikaa miettia asioita ja ajattelin kirjoittaa teille vahan syvallisempaa pohdintaa. (Tai ei oikeesti ois aikaa, kun voisin lukee tas historiaa, kun en saanut testia tehtyy loppuun niin teen sen parin tunnin kuluttua loppuu nii tas valis ois aikaa lukee..)

No mut joo, vaihto-oppilasvuotta mainostetaan "elamasi paras vuosi!" Ma toivon, etta jokainen ymmartaa etta se ei tule olemaan pakosti sun elamasi paras vuosi silla odotetulla tavalla. Se auttaa sua kasvamaan ihmisena. Opit arvostamaan pienia, normaaleja asioita, opit ymmartamaan muita ihmisia ja eri kulttuureja. Miten ma olisinkaan arvannut kun lahdin, etta mulla tulisi ikava suomalaisia taloja, kavelyteita tai sita, etta pystyin ottamaan vaan bussin Helsinkiin?

Mulla ei ole ehka ollut kaikkein helpoin vaihtarivuosi tahan mennessa, mutta se on tosiaan kasvattanut ja opettanut mua. Oon huomannut olevani ihmeellisen vahva persoona, silla valilla on tuntunut etta ei tassa oo muuta ku paskaa lapattu niskaan, niin silti on pysytty pystyssa. Ja ma voisin miettii, etta taa johtuu siita, etta ma tosiaan olin niin avoin kun ma lahdin. Hyvaksyin jo alusta lahtien, etta toisessa perheessa elaminen ei tule olemaan mitaan ruusuilla tanssimista. Vaikka sa asut joidenkin kanssa, niin silti periaatteessa sa olet kokoajan yksin ennenkun sa opit tuntemaan jonkun ihmisen todella todella hyvin. Valilla, kun istun tan perheen olkkarissa niin mietin valil et "oonpa ma muuten yksin." Se johtuu siita, etta taa on ollut perhe niin monia vuosia. En tunne ehka oloani et oisin osa niitten perhetta, mutta ma yritan ja oon yrittanyt kokoajan.

Taalla huomaat, etta naurettavan pienet asiat saattaa masentaa sua. Jos joku sanoo vaaralla aanensavylla sulle jotain, jos kavereitten kans ei tuukkaan puhuttua mitaan tai jos perheen kanssa on ongelmia. Tunteet menevat tosiaan ihan kuin aaltoina, etta ensiks tuntuu et on niin kivaa, mut sit saattaa tapahtua joku ihan pieni juttu ja tuntuu et koko vaihtarivuos on aivan perseesta, et miks ikina lahdinkaan. Sit mietin hetken aikaa, et miksi ma tosiaan lahdin? Ja paa takaisin pystyyn ja kohti uutta vastatuulta.

Mut on taalla kylla huomannut, etta pienet asiat piristaakin sua. Kun olin Suomessa, niin join kokista 24/7, mut taalla se on varmaan paivan kohokohta jos kayn ostaa kokista tai jos perhe on ostanut mulle kokista. Mua piristaa, jos mun hostperheessa kaikki on iloisia. Sellanen paiva, kun ei tuu yhtaan laksyja ja paaset vaan suoraan nukkumaan illalla, niin piristaa kummasti. Tai mua piristaa vaan se, etta jos joku tulee illalla kaymaan taalla kylassa. Jos on hyva saa tai jos juttelet hyvista asioista sun hostperheen kanssa. Kaikki tammonen arkinen asia.

Ja monet on muuten sanonut, etta taa toinen kuukausi on kaikkein vaikeinta aikaa melkeenpa ja en yhtaan epaile sita! Odotan jo, etta taa syksy on ohi, koska syksylla ei sinansa ollut mitaan odotettavaa. Okei Halloween, mut ei se nyt nii kummonen. Tennesseehen kahen viikon paasta ja sit alkaakin joulukuu, jossa onkin sit jo odottamisen arvoisia juttuja ! :)

Nyt perjantaina on taas joku veteraanien paiva niin ei oo koulua, niin mennaan ostoskeskukseen :) Vois ostella postikortteja ja joululahjoja mitka lahettaisin pikkuhiljaa Suomeen pain.

Pari asiaa, joita kaipaan Suomesta:

- Perhe ja ystavat tietysti
- Salo, Karkkila, Lohja
- Suklaa ja salmiakki..
- Sita, kun aiti taytti aina kampan tayteen kynttiloita
- Paivaunet koulun jalkeen
- Ruisleipa
- Helsinki ja se, kun sai ottaa bussin vaan Helsinkiin
- Valintatalo (?) ja S-market, seka ABC Masuuni
- Se, kun ymmarsit mita sun koulukirjoissa luki.. Eli Suomen kielta on vahan ikava
- Suomalaisuutta ! :D
- ES jonnejuoma
- No periaatteessa kaipaan sita, kun olin melkeenpa kokoajan kavereiden kanssa

Kylla niita on muuta kirjoitettu ylos, kirjoittelen niita myohemmin. :)