Tiiättekö, sillon kun tajuaa et sun pitkäaikainen unelmas on melkein jo loppusuoralla niin pitää alkaa jo miettimään uusia tavoitteita. Vaihtarina oleminen on ollut mulle unelma niin pitkää kun mä voin vaan muistaa ja pian tää on jo ohitse. Ja vaikka mä olen täällä, niin silti mä jouduin jo päättää mihin kouluun mä aijon mennä, mitä mä haluaisin tehdä ku tuun Suomeen.
Niinpä tänä aamuna mä tajusin et on viimeinen yhteishakupäivä, pari tuntia aikaa kun tekstasin äidille Suomeen et "Haku sulkeutuu kohta, et haenko Saloon vai en?" Ja tottakai kun se Salossa asuu nii tuli heti vastaus et hae. Niinpä mä ihan extemporee hain mun päättötodistuksen ja menin kirjoittaa haun Salon lukioon, vaikka mulla on paikka myös Karkkilan lukiossa. Enhän mä toki pohtinutkaa kun yli 7kk meenkö Salon vai Karkkilan lukioon. Salosta en tunne ketään oikeestaan ja Karkkilassa on kaikki mun kaverit, mut silti valitsin Salon. Kaipa sitä pitää ottaa taas uusia haasteita vastaan. :)
Jenkeistä sen verran, et nyt oon alkanut olee jo niin tottunut et on semmone "nojoo mikäs täs, kai sitä vois himaaki mennä." On nähnyt tän arjen, koulun ja sen minkälainen on Yhdysvallat tai miten mä oon sen oppinut näkemään.
Jotain kivoja juttuja on, että mun kärsivällisyys on kasvanut, kieli on parantunut ainakin jossain määrin, oon laihtunut (!! haha), oon itsenäistynyt jne. Ei oo ollut ihan helpointa, just pari päivää sitten olin tajuttoman vihanen, kun tuntu et jotkut ihmiset on nii kiittämättömiä täällä.
Kohta 7kk takana, pari kuukautta enää jäljellä. Oon kiitollinen kaikesta mitä oon nähnyt täällä, mitä oon kokenut ja mä odotan kovasti mitä vielä tuun näkemään. Mut silti, Suomi on jotain sellaista mitä sit ehkä odottaa kaikkein eniten.
No comments:
Post a Comment