Eläminen on eriasia kuin elossa pysyminen

Tää postaus on nyt erilainen. En nyt jaksa selittää koulusta, en jaksa selittää mitä mä olen nyt tänään tehnyt tai mitään. Okei ehkä vähän selitänkin.

Mutta nyt ukkostaa. Mä rakastan katsoa mun ikkunasta, kun salamoi ja salamat kirkastaa ikkunassa valuvat vesipisarat. Se on jotenkin kaunista ja rauhallista. Mä tajusin tänään, että mä olen ollut kohta - en vielä, mutta kohta - täällä kuukauden. Mihin nää kaikki päivät ovat menneet? Jokainen päivä tuntuu lipuvan käsissä. Koulua 8-3 ja sen jälkeinen aika onkin vain pienen pieni hetki. Hetki tehdä läksyt ennen huomista, hetki lukea kirjaa tai miettiä asioita. Pieni hetki, ennenkuin menet nukkumaan ja heräät uuteen päivään, joka on kuitenkin melko samanlainen kuin edellinen.

Viikonloput on kivoja. Saa nukkua hieman pidempää, saa enemmän aikaa rentoutua. Mutta kyllä koulussakin on nykyää ihan mukavaa, sillä se tuo sosiaalisuutta. Se tuo rutiineja ja se laittaa päivät kulumaan.

Mä en nyt ihan ole varma, mutta hostmom mietti jotain ihme matkajuttua ja en ihan oo selvillä tästä, mutta mun mielestäni se olisi Floridaan, Orlandoon. Se olisi aivan mahtavaa! Mut en vielä anna itseni uskoa koko juttuun, kun en oikeen tiedä mistä on kyse.

Mä en oikeen haluaisi sulkea silmiäni. Mä en halua, että yö menisi niin nopeasti ohi ja mä joudun heräämään. Miksei tää päivä voisi jatkua? Tää oli meinaan poikkeuksellisen mukava. Ei yhtään läksyä Living Environmentista, ei U.S. Historysta, englannista tuli, mutta vasta ylihuomiselle. Tulin koulubussilla kotiin ja juttelin sen ajan Laurynin ja muitten kanssa. Olin zumbassa ja ostin kokista. Ihan kiva päivä.

Ja nyt, huomenna mä kirjoitan taas normaalimman postauksen, teki mieli vähä realisoida (onko se edes sana?) haha. Ehkä mä annan tän yön kulua, öitä!

ps. Kommentoikaa, haluaisitteko te pian sen videopostauksen? :) Mitä mieltä te olette blogista?